Jos oikein hyvin käy, niin Lindgrenin perheessä nuorempi sukupolvi tuplaa perheen olympialaisten mitalit. Rion kesäolympialaisiin osallistuvien veljesten isä voitti toistaiseksi perheen ainoan arvokisamitallin purjehduksessa yhdessä George Tallbergin kanssa Moskovan kisoista 1980.
Joonas ja Niklas Lindgren purjehtivat 470 -luokassa, joka on olympialuokista teknisin. Varusteiden merkityksestä kertoo se, että Lindgrenit ovat testanneet viimeisen neljän vuoden aikana veneessään kahtakymmentä erilaista mastoa ja monia erilaisia kölivaihtoehtoja. 470 on vaativa yhdistelmä tekniikkaa, taktiikkaa ja taitoa. Huippupurjehtijaksi tässä luokassa tullaan kokemuksen kautta.
Olympiapurjehdus on fyysisesti vaativaa
Olympialuokissa vaaditaan fyysisesti oikeaa kokoa ja kovaa harjoittelua. Purjehtijan on oltava motivoitunut tekemään paljon töitä, kuten missä tahansa huippu-urheilussa. Luokkavalintaan vaikuttavat omien mieltymysten lisäksi fysiikan lait. Nopeimmassa 49er -luokassa sekä Laser ja Finnjolla -luokissa purjehtijat ovat yleensä noin 80 kiloisia, kun 470 luokan miehistön optimipainot ovat kipparilla 60 ja gastilla 70 kg. Erityisesti 49er:n kiihtyvyys on omaa luokkaansa ja sitä myös ajetaan käytännössä koko ajan kaasu pohjassa. 470 luokan purjehduksessa fysiikka ei ole niin oleellinen tekijä kuin muissa. Sen sijaan miehistön taktinen kypsyys ja kestävyys ovat muita luokkia tärkeämmässä asemassa.
Niklaksen mukaan purjehtijan harjoittelu vaihtelee kauden eri vaiheissa. Intensiivisen vesijakson aikana ollaan jopa viisi tuntia kerrallaan vesillä. Vesijaksojen väliin sijoitetaan fysiikkaharjoittelua ja huoltavaa treeniä.
– Yleensä treenataan neljä päivää vesillä ja pidetään sen perään kaksi päivää breikkiä. Siinä välissä on fysiikkatreeniä ja veneen huoltoa. Fysiikkatreeneissä haetaan liikkuvuutta ja voimaa, Niklas Lindgren kertoo.
Olosuhteiden tunteminen erittäin tärkeää
Olympiaradalla Lindgrenit ovat tähän mennessä viettäneet aikaa noin 80 päivää. Rio on Joonaksen mukaan kisa-alueena tosi monipuolinen. Tuuliolosuhteiden lisäksi haastetta tuovat voimakkaat merivirrat. Tuuliolosuhteet ovat alueella hyvin vaihtelevat ja purjehdukseen käytettävät vuorokauden tunnit vähäiset. Kaikki tämä yhdessä voivat johtaa isoihin eroja miehistöjen välille.
Kaiken kaikkiaan Lindgreneillä on hyvät harjoitteluolosuhteet, koska he voivat käyttää talvellakin puolet ajastaan etelän purjehdusleireillä. Suuresta harjoittelumäärästä ja matkustamisesta johtuen sosiaalisista suhteistakin suuri osa liittyy purjehdukseen.
– Kansainvälisiä suhteita syntyy purjehduspiireissä todella hyvin ja ne kestävät pitkään. Porukka auttaa toisiaan veneiden, majoituksen ja kuljetusten kanssa. Porukassa opitaan myös luottamaan toinen toisiinsa ja rakennetaan erilaisia yhteistyöjuttuja. Joskus ollaan treenikaverin häissä ulkomailla ja joskus vaikkapa surffaamassa Costa Ricassa ulkomaalaisten kanssa, Joonas kertoo.
Jos joku miettii, mitä purjehtijan mielessä on vapaa-ajalla, niin se on tietysti veneily. Joonaksen haaveissa on ihan puhdas matkaveneily iisisti ottaen tyttöystävän kanssa. Siihen menee kuitenkin vielä tovi, sillä urheilijana kaikki keskittyminen on nyt siinä, että pienimmätkin yksityiskohdat ovat kunnossa olympiapurjehdusten alkaessa.
– Jossakin tulevaisuudessa veneluokan vaihtaminen voi tuoda uusia mielenkiintoisia haasteita. Ulkomailla entisille olympiapurjehtijoille on tarjolla myös kölivenekisoja, joista maksetaan kohtuullista palkkaakin, Joonas sanoo lopuksi.
Lue myös: Purjehdusmatka sopii kaikille!
