Vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys liittyvät monien mielissä suomalaiseen ja skandinaaviseen muotoiluun. Miten ne näkyvät kansainvälisesti kuuluisan taiteilijamme työskentelyssä?
– Suunnittelijana en voi vaikuttaa kaikkeen enkä voi aina valita vihreästi. Firmat toimivat tyypillisesti oma ydinasia edellä, enkä muista yhtään asiakasta, joka olisi erityisesti painottanut ympäristöarvojen tai vastuullisuuden huomioimista briefissään, muotoilija, kuvanveistäjä ja sisustusarkkitehti Stefan Lindfors aloittaa.
Lindfors on kuitenkin tehnyt useita pro bono -projekteja, joissa on kerätty rahaa ympäristön hyväksi. Esimerkiksi vuonna 2013 Saaristomeren suojelurahasto pyysi häntä tekemään Turkuun pysyvän monumenttiveistoksen, jolla kerättäisiin rahaa Saaristomeren kunnostamiseen.
Lindfors rakensi mielikuvituksellisen eläimen Outokummulta saaduista happoteräslevyistä, jotka on valmistettu 85–prosenttisesti kierrätetystä rosterista.
– Happoteräslevy kestää satoja vuosia. Vaihtelevissa sääolosuhteissa esimerkiksi puu ei ole materiaalina yhtä kestävää, eikä veistosta olisi voinut tehdä ilman myrkkyjä ja liimoja, Lindfors sanoo.
Symbiosis-veistoksen pinta on täynnä ihmisten ostamia nimikylttejä.
– Kylttejä hitsatessa näin, miten tärkeää ihmisille oli saada oma nimensä osaksi veistosta. Kahdessa vuodessa saimme kasaan yli 300 000 euroa, mikä ei ole pikku summa, Lindfors kertoo.
Absoluuttisia totuuksia ja helppoja valintoja ei ole
Mitä maailman ja ympäristön eteen on fiksua tehdä? Miksi täällä ei saa rahaa kaikista kierrättämistään materiaaleista, kuten monella paikkakunnalla Yhdysvalloissa?
Teollisuudessa optimoidaan hinta-laatusuhdetta. Arjessa vastuullisuus voi viedä kipeidenkin valintojen eteen.
– Tunnen ihmisiä, joiden on pitänyt valita Iittalan astiaston ja lapsensa harrastuksen välillä. Suomalainen design on kallista, mutta tuotteet on silti usein valmistettu esimerkiksi Aasiassa. Intiassa ompelutyö tekstiilitehtaassa voi olla lapselle parempi vaihtoehto kuin kerjääminen sokeutettuna, Lindfors toteaa.
Suunnittelijaa auttaisi, jos ympäristöystävällisistä ja vastuullisista materiaaleista olisi saatavilla asiantuntijoiden tekemiä suosittelulistoja.
– Niin moni asia on poliittisten päättäjien käsissä. Vastuullisten valintojen pitäisi olla helppoja ja yhteiskunnan tulisi auttaa meitä niissä, ettei meidän kansalaisten tarvitsisi miettiä, mitä tukea ja mitä vastustaa, jotta maailma pelastuu, Lindfors pohtii.
