Antti Ikonen
Suomen rehtorit ry, puheenjohtaja
Koulutuksen tasa-arvon periaate on ollut suomalaisen yhteiskunnan ylpeydenaihe, mutta oppilaiden sosioekonominen tausta ohjaa yhä voimakkaammin oppimispolkuja.
– Koulumaailman polarisoituminen on selvästi nähtävissä, mutta aiheen merkittävyyteen nähden siitä puhutaan vieläkin harmittavan vähän. Nuoret tunnistavat jopa yhteiskunnallisen luokkajaon tarkemmin kuin aikuiset uskovat – he tietävät, mihin ryhmään he kuuluvat ja mitkä ovat sen asettamat mahdollisuudet ja rajoitteet. Ennen yhteiskunnassa ja koulutuksessa onnistuttiin paremmin erojen tasoittamisessa, huomauttaa Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Antti Ikonen.
– Paljon potentiaalia jää hyödyntämättä. Tietyistä kouluista suunnataan pääasiassa lukioon, kun taas toisista valitaan ammatillinen koulutus. Ammatillinen koulutus on todella arvokas vaihtoehto, mutta alueelliset erot eivät ole sattumaa. On iso yhteiskunnallinen kysymys, nähdäänkö koulutus edelleen väylänä menestyä tulevaisuudessa ja kasvaa yksilönä sekä tarjotaanko kaikille nuorille tasaveroinen mahdollisuus saavuttaa omien kykyjensä mukaiset rajat, Ikonen jatkaa.
Koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus olivat vahvasti esillä vielä 2000-luvun alussa.
– Olemmeko luopumassa näistä tavoitteista erilaisten kriisien varjolla? Jos eriytyminen kasvaa hallitsemattomasti, yhdenvertaisuuden palauttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Tämä on lopulta jopa yhteiskuntarauhaan vaikuttava kysymys, Ikonen muistuttaa.
Tasajako ei ole oikeudenmukaisuutta
Harvaan asutuilla alueilla on omat haasteensa verrattuna suurempiin kaupunkeihin, mutta myös koulujen sisällä tapahtuu voimakasta eriytymistä. Opetuksen järjestäjät päättävät kuinka saadut resurssit paikallisesti lopulta jaetaan. Mutta niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin jakamisen tulisi olla oikeudenmukaista – ja tämä ei tarkoita tasajakoa. Jos eroja ei huomioida, meillä voi olla tulevaisuudessa kouluja, joihin ei haluta edes sijaiseksi.
– Toivoisin, että tutkimus- ja arviointitietoa hyödynnettäisiin rohkeammin koulutuspoliittisissa päätöksissä. Suomessa on maailman parhaat opettajat, mutta koulutusjärjestelmämme tarvitsee nyt systemaattisesti johdettua ja yhteistä kehittämistä kaikilla tasoilla, Ikonen summaa.
