Skip to main content
Etusivu » Koulu » Oppimisen tuen saavutettavuus on kriittistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle
Koulu

Oppimisen tuen saavutettavuus on kriittistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle

Kuvassa OAJ:n perusopetuk- sen oppimisen tuen erityis-asiantuntija Sari Jokinen. Kuva: Leena Koskinen

Oppimisen tuki mahdollistaa jokaiselle oppijalle tasavertaiset edellytykset menestyä riippumatta heidän kohtaamistaan haasteista tai sosioekonomisesta taustasta.

Kun oppimisen tukijärjestelmät eivät toimi, erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa, jää moni nuori ilman tarvitsemaansa tukea. Tällöin vaarana on, että nuori putoaa koulutusjärjestelmästä ja pahimmillaan syrjäytyy yhteiskunnasta.

– Laki edellyttää tietojen siirtoa toimijoiden välillä. On varmistettava, että tiedot eivät kulje vain oppilaitostasolla kansliasta toiseen, vaan että ne tavoittavat sujuvasti oikeat henkilöt – heidät, jotka työskentelevät lasten ja nuorten kanssa ja vastaavat heidän saamastaan tuesta. Tämä mahdollistaa tuen kohdentamisen välittömästi oikein ja resursseja haaskaamatta, sanoo perusopetuksen oppimisen tuen erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:sta.

Jo ennen koronaa Suomessa arvioitiin olevan neljästä kuuteentuhatta peruskoululaista, jotka eivät käy koulua terveysongelmista, huonoista kokemuksista tai kiusaamisesta johtuen. Koronan myötä tilanne on pahentunut ja koulupudokkaiden määrä on kasvanut.

Oppimisen tuki on resurssitehokas keino vähentää syrjäytymisen riskiä ja auttaa rakentamaan vahvaa, osallisuuden ja tasa-arvon varaan rakentuvaa yhteiskuntaa.

Oppimaan oppiminen on olennaista

– Ilman koulutusta nuoren on vaikea löytää paikkaansa nyky-yhteiskunnassa. Oppimisvaikeudet heijastuvat myös hänen käsitykseensä omista koulutus- ja uramahdollisuuksista. Tukemalla oppimista alusta asti vahvistetaan oppijan motivaatiota ja halua oppia. Koko koulutuspolun ajan on tärkeää, että tuki kohdistuu oppijoiden tarpeisiin ja tukijärjestelmä toimii saumattomasti eri vaiheissa, painottaa Jokinen.

– Jos tukea ei saa silloin, kun sitä tarvitaan, se heikentää oppilaan itsetuntoa ja käsitystä omista oppimiskyvyistä. Usko omiin kykyihin voi horjua niin, että syntyy ajatus, ettei oppiminen ole edes mahdollista, jolloin oppija ei enää viitsi nähdä vaivaa edistyäkseen. Myös erittäin lahjakkaat joutuvat näkemään vaivaa ja tekemään toistoja. Jos taustalla on ajatus ”en opi, vaikka kuinka yrittäisin,” kehittyy helposti itseään ruokkiva negatiivinen kierre, Jokinen muistuttaa.

Next article