Veljeni soitti juuri ja kertoi, että he menevät mökille jo nyt vappuviikonlopuksi. Äiti taas kertoi viikolla, että terassirakennelmaa pitäisi suunnitella uudelleen ja toteutuskelpoisia suunnitelmia on tehty kosolti.
Toinen veljeni puolestaan tykkää oleskella mökillämme lähes koko kesän toukokuusta syyskuuhun noin suurin piirtein ja kyllä, minä olen ainoa, joka ei ehdi sinne tätä nykyä yhtään niin paljon kuin olisi halua. Olemme siis esimerkki noin nelikymppisistä ”nuorista”, joille mökki, jossa ei ole sisävessaa, ja jossa tiskivesi lämmitetään pihan padassa, on maailman tärkein yhteinen paikkamme.
En ole vielä koskaan kuullut, että ketään meistä olisi hetkeäkään häirinnyt ulkovessa tai vedenkanto. Osittain asiat voi ottaa kiivaan muun työelämän ohella hermolepona ja toisaalta vedenkannon vaikka sitten kuntoiluna. Näillä kommenteilla haluan esittää ihmetykseni siitä, että mökkikauppa ei käy, kun alle nelikymppinen nuori ei uutisten mukaan halua sivilisoituneeseen kaupunkilaiselämäänsä riesoiksi vanhempiensa tai jopa isovanhempiensa kesämökkiä ja toisaalta mukavuuksista ei haluta tinkiä pisaraakaan. Mutta pitääkö kaiken sitten ympäri vuoden olla niin täydellistä?
Vaikka tällä hetkellä olen tosiaan perheemme jäsenistä ainoa, joka ei juuri pysty mökillä olemaan, niin kannan tietenkin vastuuni kokonaisuudesta. Olemme sopineet jo vuosikausia sitten, että kaikki maksavat ympäri vuoden kuukausittaista mökkirahaa, ja sitten jos tiedossa on jotain isompia hankintoja, niin tuota kuukausierää nostetaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Näin olemme koko ajan kartalla siitä, että kaikki osallistuvat kuluihin ja toisaalta myös tietoisia siitä, että meillä on koko ajan käytössämme pieni budjetti hankintoihin. Sukumökkeilykin siis onnistuu mainiosti, jos sen niin haluaa onnistuvan.
Mitä sitten tulee ihan omaan mökkeilyyni, niin pisin ajanjakso, jonka olen asunut kokoaikaisesti meidän mökillämme on 10 viikkoa! Kymmenen viikkoa siis ilman suihkua ja sisävessaa, ja kuitenkin joka päivä sanoisinko ihan puolisäällisen näköisenä lähdin mökiltä töihin.
Ja ai että minä nautin. Aamu-uinnista kello seitsemän pintaan, pikkupyöräilystä lehden hakuun, kahvikupposesta terassilla… Ne ovat kaikki omassa elämässäni ihan mielettömän suuria arvoja. Ja mitä sitten tulee vielä lisäarvoihin, niin onhan suomalainen mökkisauna yksi parhaista kauneudenhoitokonsteista ikinä. Käyn mökillä saunassa aina, kun jaksan tai joku muu sen vain jaksaa lämmittää. Aamulla, helposti, päivällä, no mikä jottei ja illalla nyt itsestään selvyytenä. Mökkisauna on minulle parhaista parhainta!
Onko sitten jotain, mistä itse mökkeilijänä vielä tai nyt haaveilen? Myönnän, että lisäsiivestä, pikkumökistä tai uudesta saunarakennuksesta. Olisi niin kivaa, että kaikille riittäisi hieman nykyistä enemmän tilaa olla ja elää ja ehkäpä sitä tilaa tarvittaisiin ihan omille vaatteilleni ja muille tavaroilleni. Mutta hädän tullen pärjäämme näinkin.
Tärkeintä olisi, että kesästä tulisi kiva, saisimme sen terassin toteutettua eikä sinilevä pilaisi merenlahteamme. Kun vielä itsekin ehtisin työkiireiltäni olla mökillä tänä kesänä edes yhden yön, siinä ne tärkeimmät!
Kirjoittaja Laura Ruohola on toimittaja ja juontaja. Lue lisää Lauran ajatuksia mökkeilystä ja muusta elämästä hänen blogistaan.
