Sisko Piippo
Tutkijatohtori,
sosiaalityö,
Jyväskylän yliopisto
Marita Husso
Professori,
sosiaalipolitiikka,
Tampereen yliopisto
Arjessa ja läheisissä suhteissa tapahtuva väkivalta sivuutetaan Suomessa usein. Väkivallasta vaietaan ja sen käsittelyä vältellään niin sote-alalla, kouluissa, kodeissa kuin politiikassakin. Eikä moni edes tunnista kohtaamaansa väkivaltaa.
Sote-alalla kysytään asiakkailta rutiininomaisesti esimerkiksi tupakoinnista ja päihteidenkäytöstä, mutta niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin kokema väkivalta jää helposti piiloon.
– Väkivallasta kysyminen koetaan usein hankalaksi tai kiusalliseksi. Toisaalta väkivalta on arkista ja olemme tottuneet sivuuttamaan sen, sosiaalipolitiikan professori Marita Husso Tampereen yliopistosta aloittaa.
Tämä sokea piste on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle. Merkittävä osa lapsista ja nuorista ei kerro kokemuksistaan aikuisille.
– Lasten ja nuorten keskuudessa esimerkiksi nöyryytysvideot ovat lisääntyneet huolestuttavasti, tutkijatohtori Sisko Piippo Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Miksi lapset sitten vaikenevat?
– Kokemukset ovat häpeän ja pelon vaientamia. Lisäksi puuttuu sanoja ja tapoja kokemusten kuvaamiseen sekä uskoa ja luottamusta avun saamiseen, Husso kertoo.
Digitaalinenkin väkivalta on sukupuolistunutta
Vain muutama prosentti väkivallan kohteena olleista tekee rikosilmoituksen, vaikka digitaalinen väkivalta sekä haavoittaa että rajoittaa arkea ja toimintamahdollisuuksia.
– Naisiin kohdistuvan digitaalisen väkivallan kohteina ovat usein julkisesti esillä olevat asiantuntijat, viranomaiset, toimittajat, tutkijat, artistit ja poliitikot. Tavoitteena on vaientaa sekä yksilöitä että ryhmiä, mikä on uhka demokratian toteutumiselle, Husso toteaa.
Tyttöihin ja naisiin kohdistetaan seksuaalista häirintää ja digitaalista väkivaltaa.
– Tutkimusten mukaan erityisesti tytöt joutuvat jo hyvin nuorina tottumaan digitaaliseen häirintään ja sietämään sitä, Piippo toteaa.
Työntekijöihin kohdistuva digitaalinen väkivalta ohitetaan sote-alalla
Myös sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden teknologisvälitteinen häirintä ja uhkailu ovat lisääntyneet merkittävästi. Nämä uudet väkivallan muodot lisäävät työn kuormitusta.
– Puuttumisen keinoja sekä työntekijöiden että asiakkaiden kokemaan väkivaltaan tulisi kehittää ja ottaa käyttöön työpaikoilla. Digitaalisen väkivallan tunnistaminen ja käsittely työyhteisössä on tärkeää, Piippo sanoo.
Sote-alan ammattilaiset, asiantuntijat ja esihenkilöt ovat avainasemassa väkivallan eri muotojen tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa.
–Väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen edellyttää asennemuutosta, asiantuntemusta ja ymmärrystä ilmiöistä, Husso toteaa.
– Ammattilaiset toivovat lisäkoulutusta väkivallasta ja sen eri muodoista. Esimerkiksi Ruotsissa väkivallan kohtaamista ja siihen puuttumista koskeva koulutus on lakisääteistä useille ammattiryhmille. Tälle on ilmeinen tarve meilläkin, Piippo painottaa.
Lisäksi on oleellista lisätä yleistä tietoisuutta digitaalisen väkivallan muodoista ja niiden haavoittavuudesta.
– Väkivallan eri muotojen tunnistaminen ja niihin puuttuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja kasvatusalalla on kestävän hyvinvoinnin edellytys. Vain tietoon tulleeseen väkivaltaan voidaan puuttua, Husso kiteyttää.
Digitaalinen väkivalta on esimerkiksi vainoa ja vaientamista
DigiSOS-hankkeessa tarkastellaan digitaalista väkivaltaa osana sosiaali- ja terveyspalveluissa kohdattavaa lähisuhdeväkivaltaa ja verkottunutta yhteiskuntaa, jossa digitaaliset yhteydet ovat erottamaton osa arkea.
Hankkeen toteuttajina ovat Turun yliopisto, Tampereen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto.
Tutustu tarkemmin DigiSOS-hankkeeseen
