Liikunta on kuulunut olennaisena osana elämääni siitä asti, kun olin pieni lapsi. Minulle annettiin käteen pesäpallomaila suunnilleen heti, kun opin ryömimään. Aloin harrastaa urheilua monipuolisesti, mutta jossakin vaiheessa suosikikseni nousi jalkapallo, jota pelasin aktiivisesti yhteensä 13 vuotta.
Nykyään liikun käymällä koiran kanssa lenkillä sekä esimerkiksi spinningtunneilla, ja kuntosalilla kasvatan lihasvoimaani. Täydellisessä maailmassa minulla olisi aikaa tehdä joka päivä jotakin urheilullista. Olen kuitenkin elänyt myös himotreenausvaiheen enkä enää halua ottaa stressiä siitä, jos en pääse liikkumaan. Elämä on opettanut armollisuutta – jos treeni jää nykyään väliin, en enää koe epäonnistuneeni.
Kevään saapuessa pääsen taas lempiurheilulajini juoksun pariin. Odotan, että voin mennä lenkille ilman, että liukastumisen pelossa tarvitsee varoa jokaista askelta. Olisi tietysti mukavaa useammin päästä lenkkeilemään luontoympäristössä, mutta tuntuisi hieman hassulta joka kerta hypätä autoon ja ajaa kauan päästäkseen luonnon helmaan juoksemaan.
Jos minulla on jostakin asiasta huono fiilis, saan takuuvarmasti ruokittua pahan olon lenkillä positiiviseksi.
Asun Helsingin Jätkäsaaressa, ja useimmiten lenkkeilyreittini kulkee pitkin Hietalahden rantoja ja Ruoholahden kanavia. Siellä koen pääseväni edes hieman karkuun keskustan ympyröitä. Jossakin vaiheessa juoksin Töölönlahdella, mutta reitistä tuli liian trendikäs ja samalla ruuhkainen, joten päätin vaihtaa maisemaa.
Lomaillessa en pidä lenkkeilystä taukoa vaan päinvastoin pakkaan lyhyellekin irtiotolle lenkkitossut mukaan. Lomallahan nimenomaan on aikaa treenata! Juokseminen on minulle hyvin terapeuttista. Se on minun oma hetkeni, ja saan juoksemisesta niin paljon, että sitä voi nimittää jopa henkiseksi kokemukseksi.
Olen ihminen, joka lenkkeilee mieluiten yksin. Laitan kuulokkeista soimaan suosikkilistallisen musiikkia, jonka tahtiin sovitan askeleeni. Jos minulla on jostakin asiasta huono fiilis, saan takuuvarmasti ruokittua pahan olon lenkillä positiiviseksi. Tämä toimii myös toiseen suuntaan: poluilla pinkominen vahvistaa myös hyvää fiilistä. Niin tai näin, juoksemisesta jää hyvä ja tasapainoinen olo.
Lue myös: Harri-koira on Janni Hussille osa perhettä: ”Koiran kanssa oleminen on terapeuttista”
Minulta kysytään usein, minkälaista ruokaa suosin. Olen kokeillut elämäni aikana kaikki mahdolliset dieetit, ja vastaukseni tähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan kotiruoka. Voin kokemuksesta sanoa, että jos ei ole kilpaurheilija tai valmistaudu fitness-kilpailuun, parhaat tulokset saa ruokavaliolla, joka sallivuudessaan sisältää ihmiskeholle kaiken tarvittavan. Ja mitä kasvispitoisempi ruokavalio, sitä parempi myös ympäristölle.
Pidän hyvin tärkeänä sitä, että elämässä toimii ennen kaikkea omien arvojensa mukaan. Ihminen ei voi hyvin, jos jollakin tasolla kamppailee itseään vastaan, olipa kyseessä sitten työ tai mikä tahansa muu elämään liittyvä osa-alue. Pitää pysähtyä ja kuunnella sisintään – vain niin voi ymmärtää mitä omat halut ja päämäärät ovat. Siinä on onnellisen elämän lähtö kohta.
Kirjoittaja Janni Hussi on suomalainen fitnessmalli, liikunta-alan yrittäjä ja mediapersoona, joka rakastaa juoksemista.
