– Suomessa ilmenee vuosittain 30 000- 40 000 luunmurtumaa. Näitä vammoja voitaisiin vähentää merkittäväsi, kertoo UKK-instituutin tutkimusjohtaja Harri Sievänen.
Talvella tulisi keskittyä ennen kaikkea tasapainoa kehittävään liikuntaan. Tasapainoaan kehittänyt ihminen osaa kaatua oikein ja lähtee pudottautumaan alaspäin. Sievänen muistuttaa myös oikeista välineistä:
– Kestonastakengät ovat kerrassaan hyvät ja sisäänpainuvat nastat mahdollistavat kaupassa käymisen.
Myös monipuolinen ja riittävä ravinto on tärkeää. Luuston kohdalla se tarkoittaa riittävää määrää kalsiumia, D-vitamiinia ja proteiineja. Jos pystyy juomaan maitoa, ei ravintolisiä yleensä tarvita. Talvella voi ottaa sopivissa määrin D-vitamiinia, mutta Sievänen muistuttaa, että ravinto harvemmin on ongelma.
– Liikunnan puute sen sijaan on ongelma. Lähtökohtaisesti kuormitus on luustolle ja nivelille välttämätöntä, Sievänen kertoo.
– Lajia valittaessa kannattaa muistaa vammautumisriski. Polvivamma voi myöhemmällä iällä johtaa nivelrikkoon.
Valitettavasti suomalaiset aikuiset viettivät suuren osan päivästään paikallaan.
– Ikäihmisillä suositukset kevyen liikunnan osalta täyttyvät ainoastaan 10 prosentilla väestöstä, Sievänen kertoo.
Kun mennään tasapainoa kehittävään liikuntaan, voimaharjoitteisiin ja kestävyysliikuntaan, huomataan, että suosituksen mukaiset liikuntamäärät toteutuvat ainoastaan muutamalla prosentilla ikäihmisistä.
Lue myös: Liikkumisen turvallisuus lisääntyy, kun luottamus omaan toimintakykyyn kasvaa
Vaikka niveliin ja luustoon liittyvä ongelmat lisääntyvät iän myötä, korostuu liikunnan tärkeys myös lasten kohdalla. Luustojen ja nivelten kehitys häiriintyy, elleivät 10-15 vuotiaat lapset saa tarpeeksi liikuntaa ja tällä voi olla pitkäaikaisia seurauksia. Sievänen myös muistuttaa, että pakollinen koululiikunta ei ole itsessään riittävä.
– Jos suomalaiset liikkuisivat reippaasti 3-4 tuntia viikossa, tippuisi lonkkamurtumien lukumäärä kolmanneksella, Sievänen ynnää.
Suomessa on vuosittain noin 7000 lonkkamurtumaa, jotka kustantavat vuositasolla noin 150 miljoonaa euroa. Liikuntaa lisäämällä voitaisiin toisin sanoen jo lonkkamurtumien kustannuksissa säästää 50 miljoonaa euroa vuosittain.
