Ilmastonmuutos valtaa uutistilaa eikä postiviisia uutisia tästä aiheesta uutismassan seasta helposti löydy.
Vuoden 2018 kesähelteistä syntyi sosiaalista jännitettä, kun osa suomalaisista iloitsi uimarantojen lämmöstä ja osa suri maailman tulevaisuutta. Tämän jälkeen julkaistiin IPCC:n ilmastoraportti, jossa alleviivataan, ettei ympäristö saa lämmetä yli 1,5 astetta.
Samalla kun uutisten määrä on lisääntynyt, myös ihmisten ahdistus ympäristön tilasta on lisääntynyt. Tätä kutsutaan ilmastoahdistukseksi.
Mitä on ilmastoahdistus?
”Tuore isovanhempi pitää sylissään lapsenlastaan ja tuntee ahdistusta siitä, miten tuo pieni lapsi selviää tulevaisuuden maailmassa, jota ennusteiden mukaan piinaavat yhä pahenevat ympäristöongelmat.”
Tämä on esimerkki ilmastoahdistuksen oireesta. Suomen Mielenterveys ry:n tekemän raportin mukaan ilmastoahdistus voi ilmetä monin tavoin.
Joillekin ilmastoahditus ilmenee voimaannuttavana tunteena, jonka myötä lähdetään mukaan ilmastomarssiin, ja joillekin taas lamaannuttavana suruna, joka vähentää luottamusta tulevaisuutta kohtaan.
Ilmastoahdistus on vakava ongelma, jos se saa ihmisen lamaantumaan. Ilmastoahdistus ei kuitenkaan ole sairaus, joka pitäisi poistaa, vaan luonnollinen reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen.
Ilmastoahdistus voi toimia myös voimaannuttavana, jos henkilö löytää aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn ja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Kuka kokee ilmastoahdistusta?
Ilmastoahdistuksesta kärsivillä ihmisillä on havaittu olevan tietynlaisia piirteitä. Erityisesti suomalaisten nuorten keskuudessa yleinen huoli. ilmastonmuutoksesta on kasvanut.
Lisäksi ihmiset, joilla on taipumusta ahdistukseen, kärsivät usein myös ilmastoahdistuksesta.
Helpotusta ahdistukseen teoilla
Vastuuseen liittyvät asiat, herättävät paljon keskustelua ja erimielisyyksiä. Suurin osa ihmisistä on yhtä mieltä siitä, että vauraiden teollisuusmaiden tulisi tehdä oma osansa.
Osa näkee kaiken vastuun olevan suurilla vaikuttajilla, ja painottaa poliittisen ja rakenteellisen muutoksen tärkeyttä. Toiset näkevät asian enemmän yksilön vastuuna ja painottavat yksilön muutoksen tärkeyttä. Tämä aiheuttaa ristiriidan. Ihmisen tulee kokea voivansa vaikuttaa asioihin, ilman riittämättömyyden tunnetta.
Toiveajattelu voi olla haitallista ilmastoahdistuksen kanssa painiville. Ylioptimistinen asenne voi vaikeuttaa pettymyksien kestämistä, jos niitä tulee eteen paljon. Ylipessimistinen asenne voi myös lamauttaa. Sopivana ajattelumallina voidaan pitää “radikaalia toivomista”. Tämä tarkoittaa toivomista, vaikka emme voi tällä hetkellä vielä tietää, mikä tarkalleen tilanteen voisi pelastaa.
Jos ahdistus on lisääntynyt, ei tarvitse lannistua. Jokainen meistä voi tehdä pieniä ja suuria askelia ilmaston hyväksi ja näin hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Jos tunnet tarvitsevasi apua ilmastoahdistuksen käsittelemiseen, suomalaiset järjestöt Ilmastovanhemmat ja Ekokapina auttavat tunteiden jäsentelyssä ja käsittelyssä.
Lähteet: Raportti – Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen, Yle.
