Kukaan ei kulje täällä irrallaan muista, vaikka niin haluaisi. Olemme lähtemättömästi kietoutuneita toisiimme. Me jaamme paitsi nämä kadut ja metsät, myös yhteisen vastuun niistä, vastuun tästä planeetasta, jonka kantokyky on rajallinen.
Joskus, kun mun tytär kysyy multa jotain sillä veretseisauttavalla rehellisyydellä johon vaan lapsi pystyy, mun omaatuntoa kolkuttaa. Kun se kysyy multa miksi tolla sedällä ei ole kotia, tai miksi noi lapset elää kaatopaikalla Dandorassa tuntuu, että mun henki salpautuu. Silloin tuntuu voimattomalta ja tuntee maailman musertavan painon. Silloin pitää muistaa, että pienilläkin siirroilla on merkitystä. Jokaisella pienellä arkisella valinnalla. Kaupassa käyminen on poliittista toimintaa. Ihminen syö noin 35 tonnia ruokaa elämänsä aikana eikä kukaan voi väittää, ettei ruokavaliolla olisi merkitystä. Jokainen ostopäätös merkitsee.
Olemme kaikki osa monimutkaista riippuvuusketjujen verkostoa. Kaikki on yhtä. Neutraalia positiota ei ole olemassakaan. Kun me teemme valintoja täällä Suomessa, se vaikuttaa ihmisiin ja ympäristöön maapallon toisella laidalla. Joku poimii sen kahvipavun sun kuppiin plantaasilla jossain Guatemalassa, joku ompelee noi sun tennarit Bangladeshissa ja sä vaikutat tohon ketjuun sun päätöksillä. Sä oot periaatteellisesti vastuussa myös niistä olosuhteista missä ne ihmiset elää ja työskentelee toisella puolella maailmaa.
Ihminen ei ole oman onnensa seppä. Kukaan ei valitse niitä olosuhteita joihin syntyy. Kaikilla ei ole tasavertaisia lähtökohtia elämässä. Mulle on lapsena opetettu, että jos kaveri kaatuu, se pitää auttaa ylös.
Me ei enää voida kulkea laput silmillä. Itsekeskeisyyden aika on jätettävä taakse, vaikka se on koukuttava riippuvuus. Meidän on tuettava toisiamme, kun rimpuilemme irti sen otteesta. Se on vaikeaa maailmassa, jonka järjestelmät on luotu yksilökeskeiseen, edesvastuuttomaan kuluttamiseen. Mutta me pystytään jäsentämään maailmaa uudelleen. Me pystytään kirjoittamaan uusia tarinoita, keksimään parempia järjestelmiä.
Kun bonjaa, että omilla valinnoilla on merkitystä, se tuntuu aika hyvältä. Ei tartte olla yritysjohtaja tai globaali vaikuttaja, että voi jättää jäljen tai halutessaan siivota sen pois. Se voimaannuttaa. Mä oon nähny kuinka pieni lantti muuttuu pikkulapsen kädessä taikaesineeksi. Kaikki se potentiaali hyvään konkretisoituu ja sen poskettoman suuret ja laaja-alaiset kerrannaisvaikutukset välähtävät silmieni edessä.
Yksinkertainen näkökulma ja yht’äkkiä toi pikkufriidu ikäänkuin taistelee luonnonvoimia vastaan, pysäyttää mannerlaatat ja lepyttää hyökyaallon – ja jumalauta mulla on sama potentiaali! Se on ajattelutavan muutos. Siitä lähtien sitä käveleekin ihan eri tavalla! Kaikki jotenkin jäsentyy ja sitä alkaa nähdä järkeä maailman järjettömyyden keskellä.
Karri Miettinen alias Paleface on uraauurtava suomiräppäri ja kulttuurivaikuttaja. Hänet on palkittu muun muassa platinalevyillä, Emma-patsailla ja Suomen Kulttuurirahaston tunnustuksella ”sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä.”
