Arto O. Salonen
professori, Itä-Suomen yliopisto,
jäsen, Suomen kestävän kehityksen
asiantuntijapaneeli
Suomalaiset ovat maailmankansalaisia. Jokaviikkoiset kulutusvalinnat kiinnittävät meitä tuhansien ihmisten elämään eri puolilla maapalloa.
40 prosenttia syömämme ruuan vaatimista pelloista sijaitsee maamme rajojen ulkopuolella. Kolmannes hiilidioksidipäästöistämme ja puolet vesijalanjäljestämme muodostuu ulkomailla.
Jokainen kulutusvalinta voi olla kannanotto hyvän tulevaisuuden puolesta. Tiedostava kuluttaminen alkaa kuluttamisesta johtuvien seurausten pohtimisesta.
Käytännössä kyse voi olla siitä, kuinka luonnonmukaisen elintarvikkeen nauttimalla heikennän maatalouskemikaaleihin perustuvaa tehomaataloutta ja vahvistan tieto- ja työvoimaintensiivistä luonnonmukaista maataloutta. Tai paikallisia maataloustuotteita suosimalla ylläpidän oman alueen elinvoimaa.
Se voi myös olla kiinnostusta saada tietää, mistä sähkö tulee pistorasiaan, jossa lataan kännykkäni. Tai mistä tänään syömäni lounaan raaka-aineet tulivat? Entä jos teuraseläimen lihasmassa kasvaa brasilialaisilla pelloilla viljellyllä soijalla, niin onko enää kyse suomalaisesta ruoasta?
Läpinäkyvyyden vaatimukset ovat askel kohti ratkaisuja. Yhä useammasta kuluttajasta tuntuu vastenmieliseltä, että on vaikeaa saada t-paitaa päälle tai kuppiin kaakaota ilman ihmisoikeusrikkomuksiin viittaavia tuotantotapoja. Tästä seuraa muutospainetta tuottajalle.
Tuotanto ja kulutus ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Jokainen kulutusvalinta on pyyntö: ”Vähän lisää tätä, kiitos!” Ja jokainen hyllyyn jäävä tuote viestii siitä, että: “Vähän vähemmän näitä, kiitos!”
Yritykset reagoivat huomattavan herkästi kansalaisten vaatimuksiin, sillä yrityksen maine tahriintuu epäeettisestä toimintatavasta, joka päätyy päivänvaloon hankalasti hallittavassa sosiaalisessa mediassa.
Reilut ja avoimet toimintatavat sekä yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen lisäävät kuluttajan kokemaa luottamusta. Tällainen muutos on jo käynnissä, sillä halvan hinnan merkitys ainoana kulutusvalintaa määrittävänä tekijänä on Suomessa vähentynyt.
Toisaalta kulutus on myös polarisoitumassa siten, että ollaan tyytyväisiä joko edullisiin löytöihin tai vastuullisiin valintoihin. Sen sijaan keskihintaiselle tuotteelle, jolta puuttuu vastuullisuuden lupaus, on tulevaisuudessa yhä vähemmän kysyntää.
Mitättömän pieniltä tuntuvista tiedostavan kuluttajan valintojen puroista kasvaa iso virta. Jos suomalaiset päättäisivät kytkeä televisioidensa valmiustilavirrat pois päältä, voitaisiin yhden voimalaitoksen tuottama sähkö käyttää johonkin muuhun tarpeeseen.
